Voi jösses. Koulun puolesta täytyy tehdä avoin työhakemus ja cv. Masentavaa. Cv, jossa ei ole juuri mitään. Ei taida olla paljon työtodistusta siitä, että olen ollut kotiäitinä ja siinäkin ajassa kun itse olen vaihdellut vaippoja nuoremmat luokkakaverini ovat ehtineet tehdä uskomattoman paljon!! Avoimessa työhakemuksessa pitäisi kertoa saavutuksistaan ja onnistumisistaan. " No tänä aamuna onnistuin viemään penskan tarhaan niin ettei tarttenu ku seittemän kertaa huutaa, et nyt pois sieltä penkasta ja lunta ei sitte syödä". :(

Täytyisi osata olla innostava ja innostunut, perustella työnantajalle miksi juuri minut pitäisi valita. Päässä lyö tyhjää. Perusnegatiivinen ihminen, liian vähän käytännön työkokemusta, perussuomalainen juntti, joka ei osaa kehua itseään. Suomalainen miettii, että jos kehun itseäni työhakemuksessa/haastattelussa, niin jäänkö kiinni valheesta työssä, jos olenkin vähän liioitellut. Muualla maailmalla on sääntö eikä poikkeus, että ei nyt suoranaisesti valehdella, mutta liioitella pitää, ei ainakaan nöyristellä... Ja se lapsiasia, onkohan se nyt sitten hyvä vai huono juttu: lapsi = työntekijällä tulee olemaan paljon sairauspoissaoloja, vai lapsi = se ei jää heti äitiyslomalle, koska penska on hankittu. Ota tästä nyt selvää.

Nykyajan työelämässä on sitäpaitsi kamalaa. Sinne pyrkiminen pelottaa. Joka hemmetin asiassa pitäisi olla oikea asiantuntija. Moniosaaja, se on päivän sana. Joka työpaikalla on kiire, liian vähän työntekijöitä, veemäisiä pomoja, tulospaineita jne... Ja tämä pätee myös kaikkiin niihin vähäisiin työpaikkoihin, joissa itselläni on ollut kunnia työskennellä. Onko se siis tulevaisuuteni, että työskentelen päivät pääksytysten vetäen itseni piippuun ja sitten makaan burn outissa sohvalla, kun pitäisi jaksaa viettää laatuaikaa perheen kanssa...? Kuulostaako jo nyt tutulta? (Viitaten viime kesään...)Voi paska.

Toisaalta, kun siihen hakemukseen nyt jotain pitää kuitenkin rustata, niin kirjoittasiko vaikka, että koska olen ollut kotiäitinä ja nyt minulla on pieni lapsi ja käyn koulua samalla, osaan organisoida asioita järkevästi, käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä niihin jokapäiväisiin tilanteisiin. Ajankäyttö, sitä tässä oppii, ottamaan mahdollisimman paljon irti siitä ajasta, mitä on millekkin suoritettavalle askareelle suotu. Ei haikaile ja aikaile liikaa. Salamannopeita ja teräviä päätöksiä, ne kaksi kättä käytössä samaan aikaan, ennakointia, ainankin kolmen asian hoitamista samaan aikaan ja siinä samalla jo muutaman seuraavan asian suunnitelemista etukäteen. Mutta tämähän alkaa sujua! Kohta on täydellinnen itsekehu valmis, padot vaan auki niin täältä tullaan itseluottamus!! Ainiin ja vielä yksi ehdottoman tärkeä äitiominaisuus: delegointikyky! (= "kysy iskältä")...

Eli eiköhän se siitä. Tämä nyt on vaan tämmöinen harjoitushakemus. Onhan siihen työelämään siirtymiseen vielä kumminkin vähän aikaa. Kylläpä tuntuu hyvätä vähän antaa itselleen myönnytyksiä, löytää niitä hyviä puolia. Ja mitä sitten vaikka vähän kehuu itseään liikaa, laittaa mukaan muutaman hyvän ominaisuuden tai luonteenpiirteen joka käytännössä ilmenee erittäin harvoin, enhän minä sitä paikkaa kuitenkaan saa! Aina on joku joka on parempi. Aaah, kylläpä teki hyvää olla positivinen! ;)